Suunnittelu ja toteutus

1.1.2011 voimaan tulleen lainmuutoksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriö (STM) vastaa sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvän sähköisen tiedonhallinnan strategisesta ohjauksesta ja päättää merkittävien hankkeiden toteutuksesta. Toiminnan operatiivisesta ohjauksesta vastaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Lisäksi THL vastaa Kanta-palveluissa käytettävistä koodistoista. 1.1.2012 lähtien THL myös edistää ja tukee tietojärjestelmäpalveluiden käyttöönottoa.

Kansaneläkelaitoksen (Kela) tehtävänä on sähköinen resepti- ja Potilastiedon arkisto -tietojärjestelmäpalveluiden sekä kansalaisten Omakanta-nettipalvelun rakentaminen. Väestörekisterikeskus (VRK) vastaa terveydenhuollon varmennepalvelusta ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) vastaa rooli- ja attribuuttipalvelusta ja siihen liittyvästä koodistosta.

Hankkeen muita tärkeitä toimijoita ovat yksityinen ja julkinen terveydenhuolto ja apteekit, tietojärjestelmien ja tietoverkkojen toimittajat sekä mm. Suomen Kuntaliitto, Suomen Apteekkariliitto (SAL) ja Suomen Lääkäriliitto.

Vaikutukset apteekki- ja potilastietojärjestelmiin

Sähköistä reseptiä ja Potilastiedon arkistoa käytetään apteekki- ja potilastietojärjestelmien kautta. Kela ei rakenna niille erillisiä käyttöliittymiä. Tämän vuoksi palvelujen käyttöönotto edellyttää muutoksia apteekkien ja terveydenhuollon tietojärjestelmiin.

Tausta

Laki sähköisestä lääkemääräyksestä säätää sähköisen reseptin käyttöönoton pakolliseksi apteekeille, terveydenhuollon toimintayksiköille ja terveydenhuollon toimintayksiköiden tiloissa vastaanottoa pitäville ammatinharjoittajille.

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä (Asiakastietolaki) velvoittaa julkiset terveydenhuollon organisaatiot tallentamaan potilastiedot valtakunnallisesti keskitettyyn arkistoon. Yksityisessä terveydenhuollossa käyttöönotto on pakollista, jos potilasasiakirjojen pitkäaikaissäilytys hoidetaan sähköisesti.

Sähköisen reseptin tausta

Kun lääkäri määrää potilaalle lääkettä, hän tulostaa reseptin yleensä paperille. Lääkkeen saadakseen potilas menee reseptin kanssa apteekkiin, josta hän saa määrätyn lääkkeen.

Paperi-, puhelin- ja faksiresepteihin liittyy useita ongelmia. Käsin kirjoitetun reseptin virheellinen tulkinta apteekissa voi johtaa väärän lääkkeen toimittamiseen. Reseptit ovat myös helposti väärennettävissä. Tietotekniikan avulla voidaankin vähentää resepteihin liittyviä ongelmia ja niiden toimittamiseen liittyvää työtä.

Sähköisen reseptin perustehtävä on sama kuin nykyisin käytössä olevien reseptien. Tarkoituksena on, että järjestelmä on potilaan kannalta nykyistä vaivattomampi eikä potilaan tarvitse erikseen säilyttää paperireseptejä. Potilaalla on myös mahdollisuus noutaa lääkkeensä kaikista Suomessa toimivista apteekeista.

Laajasti käytössä olevasta järjestelmästä ja sen mahdollistamasta potilaiden kokonaislääkityksen hallinnasta saadaan merkittäviä hyötyjä potilaiden hoitoon, terveydenhuollon organisaatioiden toimintaan ja lääkekorvausjärjestelmän hallinnointiin. Nopea käyttöönotto on kuitenkin mahdollista vain, kun siitä tehdään pakollinen kaikille terveydenhuollon toimintayksiköille ja apteekeille.

Potilastiedon arkiston tausta

Sähköinen potilaskertomus on käytössä lähes jokaisessa terveyskeskuksessa ja sairaalassa. Sähköisessä muodossa olevat potilastiedot säilytetään kuitenkin edelleen kunkin organisaation omassa potilastietojärjestelmässä. Asiakirjat joudutaan tulostamaan paperille esimerkiksi arkistointia varten. Koska teknologiaratkaisut on toteutettu osin toisistaan poikkeavin periaattein, kaikki tietojärjestelmät eivät toimi keskenään yhteensopivasti.

Tietoteknologian mahdollisuuksia hyödyntämällä pyritään parantamaan sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuutta, laatua ja kustannustehokkuutta. Kansantaloudellisesti tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen tietoteknologiaratkaisun kehittäminen on edellyttänyt suunnitelmallista ja pitkäjänteistä kansallista ohjausta.

Rahoitus

Valtio rahoittaa Kanta-tietojärjestelmäpalvelujen perustamiskustannukset, sekä varaa budjettiin käyttömenot. Asiakkailta perittävät palvelukohtaiset käyttömaksut tulevat voimaan vaiheittain 2012–2015. Maksut määrätään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella sellaisiksi, että ne vastaavat palvelujen tuottamisesta aiheutuvien kustannusten määrää.